Positiivista lehdessä on, että siitä löytyy artikkeleita sellaisista aiheista, joihin en ole muualla törmännyt ja että lehdessä on hyvin globaali juttuvalikoima. Tänään kuitenkin petyin, kun huomasin, että lehden paperia oli ohennettu. Lehti on tabloid-kokoinen ja sanomalehtipaperille painettu, mikä on ollut sinänsä teknisen laadun osalta minusta ihan riittävä. Nyt lehteen oli kuitenkin käytetty niin ohutta paperia, että se jo hankaloitti lukemista. Melkein kuin olisi vessapaperille painettu.

Viime viikolla huomasin uutisia, joissa kerrottiin, että Guardian-lehtiryhmällä on vaikeuksia ja että sen pitkään ikään ehtinyt Observer-lehti ollaan lopettamassa. Tuo paperin huononnus onvarmaankin samaa säästötoimien sajkaa, mutta on väärä askel talouden pelastamisessa: se lukunautinto, joka printtilehdestä voisi tulla, jää tuon kokoon lyhistyvän lehden osalta saamatta. Ehdin jo päättää antaa tilaukseni jatkua, mutta nyt mietin asiaa uudestaan.

JPG Magizine on lehti, jonka webbisivujen kautta ihmiset tarjoavat kuviaan ja käyttäjien tekemien arviointien pohjalta suosituimmat kuvat julkaistaan lehdessä. Haasteena kuvia tarjoavilla ihmisillä on saada kuvansa huomattua, koska niitä tulee niin paljon. Niinpä JPG Magazine tarjoaakin käyttäjille mahdollisuuden ostaa näkyvyyttä yhden dollarin hintaan.  Tällä yhdellä dollarilla luvataan vähintää 500 käyttökertaa ja tilastotiedot siitä, miten kuvaa näytettiin ja miten siihen sitten reagoitiin. JGP Magazine mainitsee tuon  Spotlight-toiminnon kuvauksen yhteydessä, että kuvia tulee palveluun noin 3000 kappaletta vuorokaudessa. Onhan siinä jo haastetta tulla huomatuksi, vaikka kaukana ollaan vaikkapa Flickrin ilmoittamista luvuista, eli 3000 – 8000 kuvaa minuutissa!

Mainontaa tämäkin on, mutta uutena vivahteena on se, että mainostajina ja maksajina ovat käyttäjät itse.

Minun kohdallani tuo huono lausuminen ehkä kuitenkin teki tehtävänsä, sillä luulen, että vain sen takia tuo iskulause on kiinnittänyt huomiotani. Aktiiviseksi tuo tiedostaminen muuttui, kun tänään poikkesin Stockmannilla ja huomasin isoja Kingdom of Shopping plakaatteja. Sen tarkemmin ei sisältö vielä auennut, ehkä se liittyi julisteista päätelleen luottokorttiin, mutta jonkinlainen todiste tuosta kingdom of shopping’ista saatiin, kun kaupasta löytyi suuri oikeaa sävyä oleva, vaaleansininen taskuliina.

Toinen juttu on tuo muovipussien käyttö. Muovipusseissa toki pyydetään käyttämään niitä useampaan kertaan, tai palauttamaan takasin Forexiin, mutta näinä ympäristötietoisuuden aikoina olisi minusta hyvä olla vaihtoehtona tarjolla jokin huomaamattomampi ruskea kirjekuori.

Kyllähän näyttelijät esiintyvät monissa mainoksissa, mutta tuossa muodossa en muista ennen nähneeni. Itse veikkaan, että huomioarvo on hyvä ainakin Salkkari-fanien keskuudessa.